Tietoa NataProsta
Valmentajasta
Olen Nathael Kenzo Ishii (Nata), NataPron perustaja ja päävalmentaja. Olen pelannut jalkapalloa suurimman osan elämästäni ja saanut syvällisen ymmärryksen pelistä sekä pelaajan että valmentajan näkökulmasta. Valmennuslähestymistapani yhdistää teknisen osaamisen, kurinalaisuuden ja henkisen vahvuuden.
Visio
NataPro syntyi ajatuksesta tuoda eri seurojen pelaajia yhteen auttamaan toisiaan kehittymään ja astumaan pois mukavuusalueeltaan. Halusin luoda ympäristön, jossa pelaajat haastavat toisiaan, harjoittelevat intensiivisesti ja saavat inspiraatiota tavoitella yhä korkeampaa tasoa.
Tästä visiosta kasvoivat Akatemia-harjoitukset, Eliitti-ohjelmat, yksilövalmennus ja leirit. Kaikkia ohjelmia ohjaavat samat arvot: intohimo, fokus ja ilo. NataPro tarjoaa pelaajille työkalut kehittää taitojaan, vahvistaa ajattelutapaansa ja rakentaa itseluottamusta.
NataPro on enemmän kuin pelkät harjoitukset. Se on paikka, jossa pelaajat oppivat ottamaan haasteet vastaan, toimimaan kuin huippu-urheilijat ja näin pelaaja pääsee kasvamaan kokonaisvaltaisesti niin kentällä kuin sen ulkopuolella.
Elevate your game beyond limits
Uusi alku
Kun suljin luvun omasta pelaajaurastani, siirsin keskittymiseni täysin valmentamiseen. Aloitin työskentelyn Helsingin Palloseurassa (HPS), jossa valmennan tällä hetkellä nuoria pelaajia. Seuraympäristö on antanut minulle mahdollisuuden jakaa kokemustani ja rakentaa pohjaa seuraavan sukupolven jalkapalloilijoille.
Tämän ohella olen ollut mukana yksilövalmennuksessa ja pienryhmäharjoituksissa, auttaen pelaajia kehittymään monipuolisesti.
Olen sitoutunut oppimaan ja kehittymään joka päivä. Valmentaminen on matka, aivan kuten pelaaminenkin, ja koen velvollisuudekseni siirtää eteenpäin ne opit, joita jalkapallo on minulle antanut, niin onnistumiset kuin vaikeudetkin.
Valmentaminen on matka, ja tavoitteeni on antaa pelaajille ne opit, joita itse aikanaan eniten tarvitsin
Ammattilaisunelma
2022 allekirjoitin sopimuksen KTP:n kanssa. Ykkösen kausi sujui vahvasti alusta loppuun. Vaikka loukkaannuin kauden lopussa ja jouduin leikkaukseen, joukkue saavutti tavoitteensa ja nousi takaisin Veikkausliigaan.
Uusittuani sopimukseni KTP:n kanssa sain seuraavana vuonna mahdollisuuden pelata Veikkausliigassa, Suomen korkeimmalla sarjatasolla. Se oli unelmani täyttymys, mutta samalla henkisesti raskas. Kannoin omien odotusteni painetta, ja se vei paljon voimia.
Lopulta juuri nuo haasteet johtivat siihen, että päätin vetäytyä pois pääsarjatason pelaamisesta. Vaikka se oli vaikeaa, opin samalla arvokkaita asioita jalkapallon henkisestä puolesta. Jouduin pysähtymään, puhumaan monien ihmisten kanssa ja oppimaan hallitsemaan omaa ajattelutapaani.
Tuo kokemus opetti minulle sinnikkyyttä, kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea sen, kuinka suuri merkitys omalla ajattelulla on peliimme. Se muistutti minua myös siitä, ettei jalkapallon iloa saa koskaan unohtaa.
Jalkapallossa opin, että usein suurin vastustajasi olet sinä itse
Paluu Suomeen ja vastoinkäymiset
Paluu Suomeen vuosien jälkeen tuntui luonnolliselta seuraavalta askeleelta, mutta se ei mennyt aivan niin kuin olin kuvitellut sen menevän.
Vuonna 2018 liityin FC Hongan kakkosjoukkueeseen joka pelasi Kolmosessa, josta nousimme lopulta Kakkoseen. Tämän jälkeen siirryin Kiffeniin, yhteen Suomen vanhimmista seuroista. Kauden aikana huomasin, että intohimoni jalkapalloa kohtaan alkoi hiipua.
Annoin itselleni vielä yhden mahdollisuuden ja menin testijaksolle perinteikkääseen MYPAan Ykköseen, seuraan jossa ovat pelanneet myös Jari Litmanen ja Sami Hyypiä. Kausi alkoi hyvin, kunnes polvestani repesi kierukka, mikä päätti kauteni ja johti pitkään kuntoutukseen.
Kuntoutuksen jälkeen siirryin TPS:ään Turkuun. Polveni ei kuitenkaan kestänyt, ja ennen kauden alkua jouduin uuteen leikkaukseen. Tuo jakso merkitsi lähes puoltatoista vuotta ilman säännöllistä pelaamista.
Nuo vuodet koettelivat minua enemmän kuin mitkään muut. Vaikka se oli urani vaikeinta aikaa, se antoi minulle myös uudenlaista näkökulmaa ja sisäistä voimaa.
Vastoinkäymisten kautta löysin kärsivällisyyden
Elämä Tanskassa
Vuonna 2015, heti peruskoulun päätyttyä, muutin Tanskaan liittyäkseni Odense Boldklubin (OB) akatemiaan. Lähdin niin nopeasti, etten ehtinyt edes hakea koulutodistustani ennen kuin olin jo saapunut Tanskaan.
OB on Fynin alueen suurin seura, ja sen miesten edustusjoukkue pelaa Tanskan korkeimmalla sarjatasolla, Superliigassa. Seura tunnetaan monien lahjakkaiden pelaajien kasvattamisesta, joista tunnetuin on Christian Eriksen.
Siirtyminen tällaiseen ympäristöön niin nuorena oli käännekohta urallani. Minun täytyi sopeutua uuteen kulttuuriin, uusiin rutiineihin ja korkeampaan harjoittelun tasoon.
Kaksi ja puoli vuotta Odensessa opettivat minulle, mitä tarkoittaa vaatia itseltään enemmän, omaksua kurinalaisuus ja kohdata haasteet niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Nuo vuodet muokkasivat minua pelaajana ja antoivat kokemuksia, joita kannan mukanani koko urani ajan.
Nuorena kotoa lähteminen opetti minulle vastuuta, joka ulottui paljon jalkapalloa pidemmälle
Kaiken alku
Jalkapallomatkani alkoi vuonna 2005, kun olin kuusivuotias. Muistan yhä, miten juoksin hiekkakentälle koulun pihalla ensimmäisen seurani, Atlantis Sisun, paidassa ja jahtasin palloa kuin huomista ei olisi. Urani alkuvaiheessa kohtasin Sonnyn, mentorin ja ProSkills-valmentajan, joka keskittyi tekniseen harjoitteluun. Aloin käydä hänen viikonloppuharjoituksissaan säännöllisesti, ja ne nostivat taitoni uudelle tasolle sekä vaikuttivat siihen, miten rakennan omia harjoituksiani tänäkin päivänä.
Vuonna 2008 liityin FC Kontuun, jossa vietin monia onnellisia vuosia Kontulan vaativassa mutta eläväisessä jalkapalloyhteisössä. Tuolloin opin myös itsenäisyyttä, matkustaen ympäri kaupunkia, josta sain samalla kerättyä enemmän tarinoita kuin pystyisin laskemaan.
Näinä vuosina vietin myös aikaa Neurotanokessa, sekä osallistuin Erkka V. Lehtolan aamuharjoituksiin HJK:n Akatemiassa.
Vuoteen 2014 mennessä, monien vuosien jälkeen FC Konnussa, päätin siirtyä kilpailullisempaan ympäristöön ja liityin Käpylän Pallon (KäPa) BSM-joukkueeseen, joka pelasi ikäluokkansa korkeimmalla tasolla. Pelasin siellä puolitoista kautta, kunnes mahdollisuus siirtyä Tanskaan avautui.
Kaikkina noina vuosina yksi asia ei muuttunut: sitoutumiseni omaehtoiseen harjoitteluun. 10 000 tunnin sääntö antoi minulle suunnan ja ajattelun, että mestariksi tullaan vain määrätietoisen työn kautta, päivästä ja viikosta toiseen. Aamuisin heräsin usein jo kuudelta treenaamaan ennen koulua, riippumatta siitä, oliko kenttä lumen peitossa vai ei. Minun täytyi olla luova, keksiä omia harjoitteita ja etsiä uusia ideoita verkosta.
Nuo ensimmäiset vuodet eivät olleet vain jalkapallon oppimista. Ne olivat kurinalaisuuden, luovuuden ja jatkuvan kehittymisen pakkomielteen rakentamista. Ne antoivat minulle perustan ja ajattelutavan, jotka ovat kantaneet minua jokaisessa urani vaiheessa.
Yhä tänäkin päivänä yritän palata sen kuusivuotiaan pojan mieleen, joka juoksi pallon perässä kuin huomista ei olisi
Jalkapallo on antanut minulle kaiken, ja nyt on minun vuoroni antaa se kaikki takaisin.
